Sepi ja Marja-Leena Hiireläinen toivottavat kaikille teille lukijoille oikein ihanaa Elokuun loppua ja ihania Syyskuun päiviä =) Nähdään sitten taas Lokakuussa uusien tarinoiden parissa.
Täältä pääset tutustumaan paremmin sylviankadun sylvanian families asukkaisiin ja samoin täältä löytyy blogin kirjoittajan terveisiä. Asukkaat seikkailevat blogissa sylviankatu.blogspot.fi
tiistai 22. elokuuta 2017
sylviankadun tarinat jäävät tauolle hetkeksi
Sylviankadun väen tarinat jäävät tauolle Syyskuun ajaksi. On aika hetkeksi keskittyä tulevaan ja valmistautua 1:1 elämässä pienen vauvan syntymiseen. Tarinat kuitenkin jatkuvat sitten taas Lokakuussa ja silloin ollaankin sitten jo syksyisissä tunnelmissa.
Sepi ja Marja-Leena Hiireläinen toivottavat kaikille teille lukijoille oikein ihanaa Elokuun loppua ja ihania Syyskuun päiviä =) Nähdään sitten taas Lokakuussa uusien tarinoiden parissa.
Sepi ja Marja-Leena Hiireläinen toivottavat kaikille teille lukijoille oikein ihanaa Elokuun loppua ja ihania Syyskuun päiviä =) Nähdään sitten taas Lokakuussa uusien tarinoiden parissa.
Ulkohuusin ja varaston rakennusprojekti kuvia
Tämän kesän harjoituksina olen opetellut tekemään itse askarteluja oikein urakalla. Tammihiirten saunamökin rakentamisessa on mennyt odotettua kauemmin aikaa joten sen esittely siirtyi suosiolla ensi kesään. Aikoinaan itse lapsena mökkeillessä oli mökissä ulkohuusi ja pihavarasto aittoineen joten ajattelin etsiä apuja niiden rakentamiseen.
En omista juurikaan työkaluja joten nämä projektit tuli rakennettua ihan muropakkauksista, kopiopaperien tulostuksista, erilaisista puutikuista ja tietenkin liimaa kului roppakaupalla kaikkien yhdistämiseen.
Olen aiemmin ostanut nukkekotikirppikseltä tämän ihan kellon, josta halusin saada mökki tunnelmaan värit.
Olen pitkään jo tutkaillut Jaanan blogia josta löytyi ohjeet huusin rakentamiseen. Muokkasin ohjeet sylvanian families kokoon ja vaikka en omista vaneria, niin olen positiivisesti yllättynyt miten onnistuin kuitenkin rakentamaan onnistuneen huusin ja varaston. Varastosta siis aloitin että saisin tuntuman miten tuollainen minirakennus tehdään. ( Jaanan blogin sivut löytyy täältä ja sieltä löytyy paljon ohjeita: http://nukkekotijaminiatyyri.blogspot.fi/ )
Etsin pinterestistä sopivat tulostukset sisäpinnoille ja ulkopinnoille ja muokkasin ne sopivan kokoisiksi ja muutin värejä sopivammaksi. Tämän on mahdollistanut kunnon tulostin joka aikoinaan tuli hankittua.
Muropaketteihin liimasin paperit ja jokainen seinä on tehty erikseen. Seinät on yhdistetty paperisuikaleilla liimaten jotta talon sai pystyyn. Samoin saranat varaston oveen tuli tehtyä paperisuikaleesta koska en omista minkäänlaisia saranoita.
Varaston sisäpinnat ovat muokattuna jokainen seinäpinta eri kuluneeksi jotta osa seinistä olisi kuluneempaa ja osa uudempaan. Samoin varaston ulkoseinään ja lattiaan on tehty tulostukseen vihreää pintaa liimalla jotta varasto olisi kuluneempi pinnoiltaan.
Varaston vanhat seinähyllyt oli niin lahot, että saunamökin uudet omistajat tekivät uudet hyllyköt tavaroille. Siitä syystä hyllykkö loistaa uutuuttaan( hyllykkö on jätskitikuista liimattu kasaan)
Ulkohuusin rakentaminen meni samalla tekniikalla. Tässä näkee seinät yhdistettynä ennen viimeisiä liimauksia ja tässä samalla näkee miten joka seinällä on erilaiset tulostukset.
Itse huusin rakentaminen aiheutti harmaita hiuksia, mutta tämäkin onnistui muropaketilla joka on päällystetty tulostuksella. Huusin reikänä on juotavan jugurttin korkki ja mustana osana softislevystä tehty rengas ja tietenkin huusin kansi.
Tästä tuli kyllä turhan kaunis huusi, ainakin sellainen mihin minäkin uskaltaisin mennä. Olin kyllä iloinen että sain nämä tehtyä ja huusi sai kellonsa ja kaikki tarvikkeet mitä mökki vessailussa tarvitaan. Pääblogin puolella sylviankatu.blogspot.fi voi lukea näistä kertovat tarinat. Katot ovat myös irroitettavat jotta pääsee hyvin kuvaamaan ja asettelemaan tavaroita. Nekin myös pahvista ja sivuilla kahvitikut maalattuna.
Ja tietenkin kaiken kruunasi jätskitikuista rakennetut alustat joiden päälle nämä minimökit kasattiin. Ulkohuusin puolelle tuli vielä parit jakkarat ja käsienpesupiste jätskitikuista.
Ja lopputulos tässä ennen maalauksia ja ulkokuvauksia, mielestäni onnistuin ihan hyvin =)
Joten ensi kesää odotellessa ja saunamökin remonttia tehdessä. Saapi nähdä onnistunko tämän saman värimaailman ja vaikutelman yhdistämään sinne. Toisaalta tässä näistä pikkutaloista innostuneena päätin alkaa rakentamaan vielä yhtä pientä taloa... Aika näyttää tuleeko siitä mitään =).
En omista juurikaan työkaluja joten nämä projektit tuli rakennettua ihan muropakkauksista, kopiopaperien tulostuksista, erilaisista puutikuista ja tietenkin liimaa kului roppakaupalla kaikkien yhdistämiseen.
Olen aiemmin ostanut nukkekotikirppikseltä tämän ihan kellon, josta halusin saada mökki tunnelmaan värit.
Olen pitkään jo tutkaillut Jaanan blogia josta löytyi ohjeet huusin rakentamiseen. Muokkasin ohjeet sylvanian families kokoon ja vaikka en omista vaneria, niin olen positiivisesti yllättynyt miten onnistuin kuitenkin rakentamaan onnistuneen huusin ja varaston. Varastosta siis aloitin että saisin tuntuman miten tuollainen minirakennus tehdään. ( Jaanan blogin sivut löytyy täältä ja sieltä löytyy paljon ohjeita: http://nukkekotijaminiatyyri.blogspot.fi/ )
Etsin pinterestistä sopivat tulostukset sisäpinnoille ja ulkopinnoille ja muokkasin ne sopivan kokoisiksi ja muutin värejä sopivammaksi. Tämän on mahdollistanut kunnon tulostin joka aikoinaan tuli hankittua.
Muropaketteihin liimasin paperit ja jokainen seinä on tehty erikseen. Seinät on yhdistetty paperisuikaleilla liimaten jotta talon sai pystyyn. Samoin saranat varaston oveen tuli tehtyä paperisuikaleesta koska en omista minkäänlaisia saranoita.
Varaston sisäpinnat ovat muokattuna jokainen seinäpinta eri kuluneeksi jotta osa seinistä olisi kuluneempaa ja osa uudempaan. Samoin varaston ulkoseinään ja lattiaan on tehty tulostukseen vihreää pintaa liimalla jotta varasto olisi kuluneempi pinnoiltaan.
Varaston vanhat seinähyllyt oli niin lahot, että saunamökin uudet omistajat tekivät uudet hyllyköt tavaroille. Siitä syystä hyllykkö loistaa uutuuttaan( hyllykkö on jätskitikuista liimattu kasaan)
Ulkohuusin rakentaminen meni samalla tekniikalla. Tässä näkee seinät yhdistettynä ennen viimeisiä liimauksia ja tässä samalla näkee miten joka seinällä on erilaiset tulostukset.
Itse huusin rakentaminen aiheutti harmaita hiuksia, mutta tämäkin onnistui muropaketilla joka on päällystetty tulostuksella. Huusin reikänä on juotavan jugurttin korkki ja mustana osana softislevystä tehty rengas ja tietenkin huusin kansi.
Ja tietenkin kaiken kruunasi jätskitikuista rakennetut alustat joiden päälle nämä minimökit kasattiin. Ulkohuusin puolelle tuli vielä parit jakkarat ja käsienpesupiste jätskitikuista.
Ja lopputulos tässä ennen maalauksia ja ulkokuvauksia, mielestäni onnistuin ihan hyvin =)
Joten ensi kesää odotellessa ja saunamökin remonttia tehdessä. Saapi nähdä onnistunko tämän saman värimaailman ja vaikutelman yhdistämään sinne. Toisaalta tässä näistä pikkutaloista innostuneena päätin alkaa rakentamaan vielä yhtä pientä taloa... Aika näyttää tuleeko siitä mitään =).
lauantai 29. heinäkuuta 2017
Kesäkuvauksia 2017
Tänä kesänä oman haasteensa blogi kuvaamiseen on tuonut iso vauvavatsa. Kuvien ottamiseen on tullut pienoista extreme tuntua kun maha ei anna kuvatessa yhtään periksi ja kuvaamiset pitää tehdä suurinpiirtein yhdessä ainoassa asennossa. Kutakuinkin kaikkien kuvauksien aikana istuin maassa tässä asennossa ja yritin saada yksityiskohdat kuvattua. Lisäksi oman haasteensa ulkokuvauksiin on tuonut forecan vaihtelevat sääennustukset ja koko ajan muuttuva sadetutka ennuste.
Tästä syystä olenkin saanut olla äärettömän onnekas, sillä tänä kesänä haaveilemissani ulkokuvauksissa olen saanut joukon apulaisia auttamaan. Niin kuvakulmien asettelujen laittamisessa kuin kuvien ideoimisessa ja niin on saatu tälle kesällekin muutamia ulkokuva tilanteita joiden tekeminen on yksi blogin pitämisen hauskimpia puuhia.
Aloitetaan keinun kasaamisesta- sinisiiven keinulle oli tehty aivan ihanat miniohjeet ja niitä tutkittiin joukolla ja pihassa sitten osa kerrallaan kasattiin ja liimattiin paikoilleen. Pienimmät odottivat innolla kuvauksien päättymistä, sillä jokainen halusi päästä leikkimään leluilla.
Kuvauspaikkana on tuttu oma kerrostalo alueen piha =)
Kuvausten haasteena on aina se että onnistuvatko kuvat. Auringon valossa kuvatessa ei digikamerassa erotu yksityiskohdat joten aikamoisella "mututuntumalla" mennään ja toivotaan parasta. Blogin tarinoissa taustoista on ylimääräiset rajattuna pois jotta kuvat olisivat realistisempia. Jos joku kuvaus hetki ei onnistu niin uusinta kuvausta ei helposti tule tehtyä ihan vain siksi että jo sää voi olla erilaisempi mitä ensimmäisellä kuvaushetkellä. Siksi itsekin kuvatessa otan useampia kuvia aina yhdestä hetkestä jotta edes joku kuva onnistuisi.
Kuvausten jälkeen yhäkin meillä pätee sääntö, että kuvausrekvisiitalla voi leikkiä. Ensimmäisen tarinan jälkeen oli monet sormet hiekkalaatikko leikissä mukana =)
Toisen tarinan tekemisessä mukanani oli meidän Ella sekä Ella naapurista. Ella naapurista on jo koululainen ja hänestä oli suuri apu kuvatessa. Hänellä on hyviä ideoita miten tehdä kuvaustilanteita ja hän omatoimisesti huolehti että kuvatilanteissa jokaisen tarinassa esiintyvän eläimen asento vaihtui. Samoin Ella maalasi pihakeinun ja näkee että hän on maalannut ennenkin.
Tässä pieniä tunnelmakuvia kuvauksista =)
Kolmannella kuvaus kerralla edessä oli paljun kuvaus. Palju ei ole veden kestävä mutta mitä sitä ei keksisi että siitä saisi vedenkestävän. Joten kaikki ideat oli kehiteltävä...Sopisiko elmukelmu... Ei näyttää kuvissa liian ruttuiselta... Joku vedenvärinen kangas/liina... Loistokas idea, mutta oikeasti vesi ei ole sinistä.. Lopulta päädyin päällystämään paljun kontaktimuovilla, todellakin miljoonalla kerroksella kontaktimuovia. Testauksessa palju tuntui pitävän hetken aikaa vettä, joten äkkiä vedet pois. Kuivaus, lisää kontaktimuovia ja sitten vaan toivoen että kuvaukset saa nopeasti tehtyä että suojaus kestää sen aikaa. Samoin edellisenä iltana valmistui paljun alle tämä alusta jäätelötikuista ja paljun reunalla rekvisiitaksi uimarenkaat.
Ulkona oli apunani taas apujoukot, aivan ihana juttu. Todellakin tämä mahani ei ole antanut periksi enää muutamaan viikkoon. Ensin taas katsastettiin alue missä kuvaus tehdään ja ylimääräiset roskat yms. kuvausalueelta pois.
Yhteisjoukolla tuumattiin että Elias kaataa veden paljuun ja minä koetan nopeasti räpsiä kuvat, etttei vesi lähde valumaan mistään kolosta paljun pohjalle.
Ja niin vaan saatiin kuvat otettua ja vielä rakennettua muutamat tilannekuvat. Blogin puolella voi tarinoista katsoa kuvia kun hiiriperheen väki on uimassa ja toivottavasti niistä myös erottuu että mukana on oikea vesi. Kuvauksen loputtua äkkiä vesi pois paljusta ja kaikkien kontaktimuovien irroitus että palju pääsee kuivumaan,
Joten kiitos apujoukkoni tältä viikolta, meidän Ella, naapurimme Ella, Anna, Elias ja Arttu. Teistä oli todella iso apu ja oli ihana kun autoitte kuvauksen tekemisessä =)
-Heidi-
Tästä syystä olenkin saanut olla äärettömän onnekas, sillä tänä kesänä haaveilemissani ulkokuvauksissa olen saanut joukon apulaisia auttamaan. Niin kuvakulmien asettelujen laittamisessa kuin kuvien ideoimisessa ja niin on saatu tälle kesällekin muutamia ulkokuva tilanteita joiden tekeminen on yksi blogin pitämisen hauskimpia puuhia.
Aloitetaan keinun kasaamisesta- sinisiiven keinulle oli tehty aivan ihanat miniohjeet ja niitä tutkittiin joukolla ja pihassa sitten osa kerrallaan kasattiin ja liimattiin paikoilleen. Pienimmät odottivat innolla kuvauksien päättymistä, sillä jokainen halusi päästä leikkimään leluilla.
Kuvauspaikkana on tuttu oma kerrostalo alueen piha =)
Kuvausten haasteena on aina se että onnistuvatko kuvat. Auringon valossa kuvatessa ei digikamerassa erotu yksityiskohdat joten aikamoisella "mututuntumalla" mennään ja toivotaan parasta. Blogin tarinoissa taustoista on ylimääräiset rajattuna pois jotta kuvat olisivat realistisempia. Jos joku kuvaus hetki ei onnistu niin uusinta kuvausta ei helposti tule tehtyä ihan vain siksi että jo sää voi olla erilaisempi mitä ensimmäisellä kuvaushetkellä. Siksi itsekin kuvatessa otan useampia kuvia aina yhdestä hetkestä jotta edes joku kuva onnistuisi.
Kuvausten jälkeen yhäkin meillä pätee sääntö, että kuvausrekvisiitalla voi leikkiä. Ensimmäisen tarinan jälkeen oli monet sormet hiekkalaatikko leikissä mukana =)
Toisen tarinan tekemisessä mukanani oli meidän Ella sekä Ella naapurista. Ella naapurista on jo koululainen ja hänestä oli suuri apu kuvatessa. Hänellä on hyviä ideoita miten tehdä kuvaustilanteita ja hän omatoimisesti huolehti että kuvatilanteissa jokaisen tarinassa esiintyvän eläimen asento vaihtui. Samoin Ella maalasi pihakeinun ja näkee että hän on maalannut ennenkin.
Tässä pieniä tunnelmakuvia kuvauksista =)
Kolmannella kuvaus kerralla edessä oli paljun kuvaus. Palju ei ole veden kestävä mutta mitä sitä ei keksisi että siitä saisi vedenkestävän. Joten kaikki ideat oli kehiteltävä...Sopisiko elmukelmu... Ei näyttää kuvissa liian ruttuiselta... Joku vedenvärinen kangas/liina... Loistokas idea, mutta oikeasti vesi ei ole sinistä.. Lopulta päädyin päällystämään paljun kontaktimuovilla, todellakin miljoonalla kerroksella kontaktimuovia. Testauksessa palju tuntui pitävän hetken aikaa vettä, joten äkkiä vedet pois. Kuivaus, lisää kontaktimuovia ja sitten vaan toivoen että kuvaukset saa nopeasti tehtyä että suojaus kestää sen aikaa. Samoin edellisenä iltana valmistui paljun alle tämä alusta jäätelötikuista ja paljun reunalla rekvisiitaksi uimarenkaat.
Ulkona oli apunani taas apujoukot, aivan ihana juttu. Todellakin tämä mahani ei ole antanut periksi enää muutamaan viikkoon. Ensin taas katsastettiin alue missä kuvaus tehdään ja ylimääräiset roskat yms. kuvausalueelta pois.
Yhteisjoukolla tuumattiin että Elias kaataa veden paljuun ja minä koetan nopeasti räpsiä kuvat, etttei vesi lähde valumaan mistään kolosta paljun pohjalle.
Ja niin vaan saatiin kuvat otettua ja vielä rakennettua muutamat tilannekuvat. Blogin puolella voi tarinoista katsoa kuvia kun hiiriperheen väki on uimassa ja toivottavasti niistä myös erottuu että mukana on oikea vesi. Kuvauksen loputtua äkkiä vesi pois paljusta ja kaikkien kontaktimuovien irroitus että palju pääsee kuivumaan,
Joten kiitos apujoukkoni tältä viikolta, meidän Ella, naapurimme Ella, Anna, Elias ja Arttu. Teistä oli todella iso apu ja oli ihana kun autoitte kuvauksen tekemisessä =)
-Heidi-
maanantai 12. kesäkuuta 2017
SF Waddlington Duck Family
SF Waddlington Duck family
SF Duck family:
( Bill, Wanda, Quiller, Sebastian & Jemima Waddlington)
Sylvanian families sarjaan kuuluu muutama ankka perhe. Tässä on esittelyssä Waddlingtonin ankka perhe, perheen isä Bill on Sylvanian families sarjan pormestari. Näillä ankoilla pingviinien tapaan liikkuu vain pää ja kädet, jalat eivät liiku lainkaan. Ankkojen hinta on noussut vuosien saatossa ja nämä alkavat olla harvinaisempia löydettäviä, varsinkin jos etsii sellaista että ankoilla olisi kaikki hatut ja korut tallella mitä näilläkin ankoilla on. Tämä ankkaperhe on ainoa joka löytyy omasta kokoelmasta. Ankkaperheitä löytyy myynnistä käytettynä ainakin ebaysta.
SYLVIANKADULLA:
Sylviankylässä on jo oma pormestari, Reino Suklaapupu joten ankka perheen isästä tuli pormestarin sijaan Kaupungin johtaja. Sylviankylästä 60 kilometrin päässä on kaupunki jossa tämä ankka perhe asuu. Kaupungilla ei ole vielä nimeä, mutta kenties tämän vuoden 2017 Japanin kaupunki uutuudet rakentuvat nimenomaan tämän perheen ympärille. Ainakin siten kaupunkisarja uutuudet saisi liitettyä Sylviankylään.
Perhe Conankka, isä Kyösti, äiti Viola sekä kolmoset Robert, Sebastian ja Jemina.
Olen tämän perheen ostanut aikoinaan ebaysta koska kaikki vaatetus ja korut olivat perheellä tallella. Kuitenkin kun ankka perhe saapui huomasin että ankanpoikien nenät eivät ole keltaiset. Joko olen vahingossa saanut väärät ankanpojat perheeseen tai sitten nenänpäistä on iän myötä keltainen väri kulunut pois. Taidenäyttelytarinoissa kesäkuussa 2017 esittäytyy tämä perhe. Valitettavasti en kuvauksiin löytänyt ankkojen hattuja joten ne puuttuu kuvista. Ne ovat kuitenkin tallella jossain todella hyvässä paikassa.
Ankkaperheitä haluaisin lisää kokoelmiini, saas nähdä löytyykö joskus niitä lisää =)
SF Duck family:
( Bill, Wanda, Quiller, Sebastian & Jemima Waddlington)
Sylvanian families sarjaan kuuluu muutama ankka perhe. Tässä on esittelyssä Waddlingtonin ankka perhe, perheen isä Bill on Sylvanian families sarjan pormestari. Näillä ankoilla pingviinien tapaan liikkuu vain pää ja kädet, jalat eivät liiku lainkaan. Ankkojen hinta on noussut vuosien saatossa ja nämä alkavat olla harvinaisempia löydettäviä, varsinkin jos etsii sellaista että ankoilla olisi kaikki hatut ja korut tallella mitä näilläkin ankoilla on. Tämä ankkaperhe on ainoa joka löytyy omasta kokoelmasta. Ankkaperheitä löytyy myynnistä käytettynä ainakin ebaysta.
SYLVIANKADULLA:
Sylviankylässä on jo oma pormestari, Reino Suklaapupu joten ankka perheen isästä tuli pormestarin sijaan Kaupungin johtaja. Sylviankylästä 60 kilometrin päässä on kaupunki jossa tämä ankka perhe asuu. Kaupungilla ei ole vielä nimeä, mutta kenties tämän vuoden 2017 Japanin kaupunki uutuudet rakentuvat nimenomaan tämän perheen ympärille. Ainakin siten kaupunkisarja uutuudet saisi liitettyä Sylviankylään.
Perhe Conankka, isä Kyösti, äiti Viola sekä kolmoset Robert, Sebastian ja Jemina.
Olen tämän perheen ostanut aikoinaan ebaysta koska kaikki vaatetus ja korut olivat perheellä tallella. Kuitenkin kun ankka perhe saapui huomasin että ankanpoikien nenät eivät ole keltaiset. Joko olen vahingossa saanut väärät ankanpojat perheeseen tai sitten nenänpäistä on iän myötä keltainen väri kulunut pois. Taidenäyttelytarinoissa kesäkuussa 2017 esittäytyy tämä perhe. Valitettavasti en kuvauksiin löytänyt ankkojen hattuja joten ne puuttuu kuvista. Ne ovat kuitenkin tallella jossain todella hyvässä paikassa.
Ankkaperheitä haluaisin lisää kokoelmiini, saas nähdä löytyykö joskus niitä lisää =)
sunnuntai 11. kesäkuuta 2017
SF Spotter Meerkat family
SF SPOTTER MEERKAT FAMILY
SF Meerkat family:
( Harry, Beatrix, Alfie & Gail Spotter)
SF Meerkat triplets:
( Penelope, Peregrine & Prudence Spotter)
SF Meerkat Grandparents:
( Cliff & Clarice Spotter)
Tämä perhe on pitkään ollut kaapissa esittelemättä kun olen miettinyt että tykkäänkö tästä koko perheestä vai ei. Perhesarjaan kuuluu perhe, kolmoset ja isovanhemmat. Isovanhemmat olivat kuitenkin niin suloiset samoin kuin kolmoset niin perhe pääsi seikkailemaan Sylviankadullekin. Itse perheellä oli mielestäni niin hailut vaatteet verrattuna moneen muuhun perheeseen.
Tästä perheestä ei ole tehty muita versioita, nämä ovat ainoita olemassa olevia.
SYLVIANKADULLA:
Sylviankadulla seikkailee perhe Magnustila. Kesäkuun 2017 tarinoissa isovanhemmat saapuivat laivalla Suomeen juhlimaan lapsenlapsensa ylioppilasjuhlia. Siinä samalla perhe tulee esiteltyä. Meillä oli yksi ylimääräinen magnusti joten siitä tuli perheen ylioppilas. Ylioppilashattu on tehty silkkimassasta askartelemalla.
Kuvassa esittelyssä koko perhe. Isovanhemmat Vuokko ja Eero Magnustila( isoäidille en halunnut silmälaseja, joten niitä en ottanut käyttöön) . Ylioppilas Kaapo Magnustila ( tämä on siis perheessä oleva ylimääräinen teini joka on vaatetettu omista laatikoista löytyneillä vaatteilla). Isä Touko, äiti Aune sekä koululaiset Maaria ja Konsta Magnustila. Perheen kolmoset ovat Tuulia, Matias ja Tuomas Magnustila.
Mitäs sinä pidät tästä perheestä?
SF Meerkat family:
( Harry, Beatrix, Alfie & Gail Spotter)
SF Meerkat triplets:
( Penelope, Peregrine & Prudence Spotter)
SF Meerkat Grandparents:
( Cliff & Clarice Spotter)
Tämä perhe on pitkään ollut kaapissa esittelemättä kun olen miettinyt että tykkäänkö tästä koko perheestä vai ei. Perhesarjaan kuuluu perhe, kolmoset ja isovanhemmat. Isovanhemmat olivat kuitenkin niin suloiset samoin kuin kolmoset niin perhe pääsi seikkailemaan Sylviankadullekin. Itse perheellä oli mielestäni niin hailut vaatteet verrattuna moneen muuhun perheeseen.
Tästä perheestä ei ole tehty muita versioita, nämä ovat ainoita olemassa olevia.
SYLVIANKADULLA:
Sylviankadulla seikkailee perhe Magnustila. Kesäkuun 2017 tarinoissa isovanhemmat saapuivat laivalla Suomeen juhlimaan lapsenlapsensa ylioppilasjuhlia. Siinä samalla perhe tulee esiteltyä. Meillä oli yksi ylimääräinen magnusti joten siitä tuli perheen ylioppilas. Ylioppilashattu on tehty silkkimassasta askartelemalla.
Kuvassa esittelyssä koko perhe. Isovanhemmat Vuokko ja Eero Magnustila( isoäidille en halunnut silmälaseja, joten niitä en ottanut käyttöön) . Ylioppilas Kaapo Magnustila ( tämä on siis perheessä oleva ylimääräinen teini joka on vaatetettu omista laatikoista löytyneillä vaatteilla). Isä Touko, äiti Aune sekä koululaiset Maaria ja Konsta Magnustila. Perheen kolmoset ovat Tuulia, Matias ja Tuomas Magnustila.
Mitäs sinä pidät tästä perheestä?
perjantai 9. kesäkuuta 2017
Ebaysta bongattu uusi "feikkiversio" sylvanian families sarjasta
Törmäsin tänään ebayssa myynnissä oleviin eläinperheisiin ja kalustesetteihin. Nämä erehdyttävästi muistuttavat sylvanian families sarjaa- aivan samantyylisiä perheitä. Laadusta en osaa sanoa minkälaisia ovat, hintaa näillä oli aika hurjasti n. 50e/perhe.
Nämä kuvat ovat siis kopioituna ebaysta. Eikös näyttäkkin samantyylisiltä?
Tämä sarja on Village Story Families ja tässä siis muutama esimerkki vain perheistä. Ebaysta löytyy myynnistä lisää perheitä.
Tässä kettuperhe
tässä pesukarhu perhe
Tässä keittiösetti myynnissä kettuäidillä
Nämä kuvat ovat siis kopioituna ebaysta. Eikös näyttäkkin samantyylisiltä?
Tämä sarja on Village Story Families ja tässä siis muutama esimerkki vain perheistä. Ebaysta löytyy myynnistä lisää perheitä.
Tässä harmaa kissa perhe
Tässä siiliperhe
tässä pesukarhu perhe
lauantai 3. kesäkuuta 2017
Taidenäyttely tilan maalauksia
Tässä vielä kuvia taidenäyttely tilan maalauksista, Kiitos kovasti näistä ihanuuksista Katja Intonen.
Itse keksin nimet tauluille ja toivottavasti ne blogin puolella pääsivät kuvissa oikeuksiinsa mitä ovat livenäkin. Kamera ei ole mitä parhain, taitaa vedellä sekin viimeisiä joten edessä on uuden digikameran hankinta. Kamera on ollut niin kovassa kulutuksessa viimeiset pari vuotta että ei meinaa kamera enää tarkentaa kuvia ( tai sitten olen ollut liian hätäinen kuvatessani).
Ja tässä vielä kuvaa "ilmasta" miltä taidenäyttely tilan puoli näyttää kokonaisuudessaan ilman näyttelyä kiertävää yleisöä.
Vielä huomenna tarinasarjan viimeinen osa ja taidemaalarin tarinat on valmiina. Tämä on kyllä ollut hauska ja mielenkiintoinen projekti =)
Taidenäyttelytilassa oli lisäksi ihan itse tehtynä patterit. Tässä muutama kuva valmistusvaiheesta ja tuonne taidenäyttelytilaan ne sopi todella hyvin.
Ensin piti miettiä sopiva koko pattereille. Tällä erää valmistui vain 4 patteria.
En keksinyt miten saisin patterin putkista tarpeeksi kaarevat kun kaikki meinasi mennä neliöksi. Niinpä avuksi tuli pumpulipuikot ja rautalanka. Rautalanka pumpulipuikon sisälle ja putket sai kaareviksi.
Sitten maalausta ja maalausta. Tässä kohden pitää sitten tunnustaa että maalaamisessa kyllä tarvitsen harjoitusta. Ensimmäisenä kannattaa hankkia todella hyvät sudit, itselläni oli halppis maalisuti ja karvoja irtosi jokaisella maalivedolla pattereihin. Ja kun niitä koetti irroitella, tuli maalijäljestä ihan suttuista.
Vähän taas väriä tusseista muutamiin kohtaan ja termostaatit tein ilmakuivuvasta silkkimassasta väritysten kera. Lopputulos näyttää kutakuinkin patterilta ja monitoimitalolle ne päätyi =)
Itse keksin nimet tauluille ja toivottavasti ne blogin puolella pääsivät kuvissa oikeuksiinsa mitä ovat livenäkin. Kamera ei ole mitä parhain, taitaa vedellä sekin viimeisiä joten edessä on uuden digikameran hankinta. Kamera on ollut niin kovassa kulutuksessa viimeiset pari vuotta että ei meinaa kamera enää tarkentaa kuvia ( tai sitten olen ollut liian hätäinen kuvatessani).
Ja tässä vielä kuvaa "ilmasta" miltä taidenäyttely tilan puoli näyttää kokonaisuudessaan ilman näyttelyä kiertävää yleisöä.
Vielä huomenna tarinasarjan viimeinen osa ja taidemaalarin tarinat on valmiina. Tämä on kyllä ollut hauska ja mielenkiintoinen projekti =)
Taidenäyttelytilassa oli lisäksi ihan itse tehtynä patterit. Tässä muutama kuva valmistusvaiheesta ja tuonne taidenäyttelytilaan ne sopi todella hyvin.
Ensin piti miettiä sopiva koko pattereille. Tällä erää valmistui vain 4 patteria.
En keksinyt miten saisin patterin putkista tarpeeksi kaarevat kun kaikki meinasi mennä neliöksi. Niinpä avuksi tuli pumpulipuikot ja rautalanka. Rautalanka pumpulipuikon sisälle ja putket sai kaareviksi.
Sitten maalausta ja maalausta. Tässä kohden pitää sitten tunnustaa että maalaamisessa kyllä tarvitsen harjoitusta. Ensimmäisenä kannattaa hankkia todella hyvät sudit, itselläni oli halppis maalisuti ja karvoja irtosi jokaisella maalivedolla pattereihin. Ja kun niitä koetti irroitella, tuli maalijäljestä ihan suttuista.
Vähän taas väriä tusseista muutamiin kohtaan ja termostaatit tein ilmakuivuvasta silkkimassasta väritysten kera. Lopputulos näyttää kutakuinkin patterilta ja monitoimitalolle ne päätyi =)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)