Sepi ja Marja-Leena Ruudun takaa =)

-Heipä hei lukijat ja terveisiä täältä meiltä Marja-Leenan kanssa. 

Olemme tässä seikkailleet blogissa kohta vuoden ja 8 kuukautta ja olleet blogi kuvauksissa ties missä päin Suomea. Ja niinkuin näkyy, niin matkaa tehdessä sitä rähjääntyy ja niinkuin sylvanian families eläimillä on tapana, niin turkkimme kuluu ja meissä alkaa näkyä "käytönjälki". 

Minä kesällä putosin päistikkaa suoraan nurmikolle ja sain nenän pääni vihreäksi. Olet kenties sen saattanutkin huomata pääblogin puolella tarinoissa.  Samoin käteni ovat alkaneet kulua ja paljas pinta loistaa sieltä täältä ja korvieni väri on haalistumassa. Toki minulla on ikääkin ja eläkepäivät lähestyvät mutta tälläistä seikkaillessa tapahtuvaa kulumista tapahtuu väkisinkin. 

Jalkanikin alkavat väsyä, olenhan toki liikkunut ulkokuvauksissa niin keväällä, kesällä, syksyllä kuin talvellakin. Yllättävän hyväkuntoinen silti olen siihen nähden minkä verran on kuvauksia tehty. 

Rakas vaimoni Marja-Leena on myös saanut tuntea nahoissaan liikkumisen. 

Hänen korvansa ovat haaleammat kuin minun. Tarkkasilmäinen blogin seuraaja on saattanut huomata että jo ihan ensimmäisissä kuvauksissa mitä Marja-Leenasta on kuvattu, häneltä puuttuu hiirelle ominaiset viikset. Niitä ei ole ollut lainkaan, vaikka meidän hiirisuvussamme kaikilla hiirillä on viikset. 

Marja-Leena on ikänsä työskennellyt Sylviankylässä koulun siivoojana, ja niinkuin näkyy alkaa jo kädet olla kuluneet ahkerasta työstä.  Turkki on kulunu pois ja alta paljastuu suoraan paljasta pintaa. 

Samoin Marja-Leenan jalat ovat alkaneet kulua. 

Se meissä sylvanian families eläimissä on että meiltä saattaa väri alkaa hankautua haaleammaksi tai pahimmassa tapauksessa turkkia kuoriutuu irti. Varsinkin jos olemme kokoaikaisessa käytössä leikeissä tai kuvauksissa.  Useammissa koiraroiduissa on pidempään leikkien jälkeen ollessa nenänpäät haalistuneet, samoin kuin korvat. Sille ei vain mahda mitään. Ja vielä omana lukunaan on se miten keräämme kaiken pölyn ja irtoroskan itseemme, tässä tapauksessa on teippirulla parhain apu. Sillä lähtee kaikki irtoroska turkistamme. Meillä ruskeilla hiirulaisilla on vielä helppoa, mutta kuulemma valkoiset hiiret joutuvat käymään salongisssa turkki harjauksessa joka viikko. 

Me olemme Marja-Leenan kanssa miettineet siirtyvämme pikkuruiseen olohuoneeseen lukemaan lehtiä ja istumaan torkkupeittojen alle. Saamme oman pienen boksin, jossa voimme istua ja nauttia sylviankadun tapahtumista. Älä sinä silti huoli, emme me blogista mihinkään katoa. Seikkailemme Marja-Leenan kanssa entiseen tapaan siellä mutta hahmomme alkavat olla niin kuluneita että pääsemme nauttimaan lepohetkiä kuvauksista. Se on sitä nykyaikaa kun voi tilata netin kautta varahahmon ja ottaa sen kuvauksiin mukaan. Ja kuulemma uusi entistä ehompi Sepi Hiireläinen on tulossa Marja-Leenan kanssa. Tätä blogia on kuulemma niin kiva kirjoittaa että haluamme seikkailla tarinoissa vielä pitkän aikaa =) 

Joten ethän ihmettele siis jos näytämme jossain vaiheessa blogissa uuden karheilta ja siisteiltä, se johtuu siitä syystä että olemme saaneet stuntti näyttelijät paikalle meitä auttamaan. Me istumme siellä olohuoneessa ja odotamme yhtä innolla kuulevamme uusia tarinoita. Lupaan että liitämme tähän Marja-Leenan kanssa sitten kuvan omasta olohuone nurkastamme kun se on valmis. 

Joten, on ollut suunnaton ilo seikkailla blogissa ja seikkailut jatkuvat stunttiväen avustamana. Kyllä sitä on kaikkea tullut koettua ja se näkyy meissä =) 

Mukavin syysterveisin, Sepi ja Marja-Leena Hiireläinen 

Tässä vielä kuvapläjäys meidän yhteisistä hetkistämme Marja-Leenan kanssa <3  <3  <3

Meidän seikkailut jatkuvat ja innolla odotamme miten stunttihahmot pärjäävät meidän rooleissa =) 

Lukemisen iloa teille lukijoille jatkossakin Sylviankadun tarinoiden parissa. 

Labrador perheet

Sylvanian families sarjassa on useampia Labrador perheitä. Tässä tulee esittelyssä niistä kaksi, vanhempi ja uudempi versio ja lopusta löytyy millaisia eroavaisuuksia niistä löytyy.

GOLDEN LABRADOR FAMILY: 
( Jerry, Margo, Tarquin ja Jocasta Barker )

GOLDEN LABRADOR BABY:
 ( Bettina Barker)

GOLDEN LABRADOR TWINS:
( Charles ja Cressida Barker)

SF SOUVENIR SHOP:
( Täti Zoe Barker)

SF GAMES ATHLETICS:
( Serkku Ron Barker ja Serkku Jessica Buckley)

SF FRANCESCA THE FISH FRYER & SONNY:
( Serkku Sonny Barker ja Francesca Osborne)

Täti Zoe ja serkut Ron ja Sonny ovat kaiketi samaa perhettä, heillä ei ole perheessä isää eikä vauvoja eikä toden'näköisesti koskaan tulekaan sillä vuonna 2014 lanseerattiin uusi yellow labrador perhe. Fenton perhe. Tässä heistä esittely.

YELLOW LABRADOR FAMILY:
( Barker, Lucy, Buddy ja Sadie Fenton)

YELLOW LABRADOR BABY:
( Poppy Fenton)

YELLOW LABRADOR TWINS:
( Marley ja Shiloh Fenton)

YELLOW LABRADOR CARRY CASE:
( Poppy Fenton ja liukumäki)

Tässä sitten kuvia omista kokoelmista. Pahoitteluni kuvien huonolaatuisuudesta taustaa vasten. Näillä koirilla yhtenä huonona puolena on se että nenänpäät kuluvat herkästi ja maali haalenee nenistä. Muutoin mielestäni vanhempi versio on enemmän koiramaisempi kuin uudempi perhe versio.

SF GOLDEN LABRADOR FAMILY:

Meillä kokoelmiin kuuluu lisäksi Bettina ja Zoe Barker.

Meidän kokoelma vanhemmasta perheestä:

SF YELLOW LABRADOR FAMILY:

Meiltä löytyy myös perheen seisova vauva Poppy Fenton. Tässä meidän kokoelma uudesta perheestä:

Sitten niihin eroavaisuuksiin, tässäpä kuvista näkee mikä ero on uudella ja vanhalla perheellä.

ÄITIKOIRAT EDESTÄ:

ÄITIKOIRAT TAKAA:  ( Katsokaa miten surkean pieni häntä on Barker perheen äidillä vasemmalla puolella)

Tässä täti Zoe Barkerilla on jo pitkä tuuhea häntä.

TYTTÄRET EDESTÄ:

TYTTÄRET TAKAA:

SEISOVAT VAUVAT edestä ja takaa:

Vanhemmat perheen jäsenet ovat keltaisempia ja omaavat todella pienet hännät. Korvien ja kasvojen muodot ovat erilaiset. Molemmilla perheillä on mielestäni hienot vaatteet ja nuo seisovat vauvat ovat molemmat aivan suloisia vaikkakin vanhemman version vauva on enemmän koiramaisempi.

Mitä mieltä sinä olet? Kumpi versio perheestä on parempi?

RUUDUN TAKAA- Suvicamping tarinoiden kirjoittaminen

Jo keväällä 2015 suunnittelin tekeväni leirintä alue tyyppisen blogi tarinoinnin. Aloitin silloin sylvanian families sarjan omien camping settien hankinnan. Kesä kuitenkin meni, enkä ollut lähimainkaan ehtinyt hankkia tarvittavia sarjoja kuvaamista varten.

Idea jäi muhimaan ja odottamaan parempaa aikaa. Keväällä 2016 päätin että tänä kesänä otan koko kesän AINOAKSI projektiksi leirintäalueen tekemisen. Samoin sarjoja alkoi olla jo kasassa ja playmobil sarjan osien kanssa yhdistettynä saisi kaikkea kivaa tehtyä leirintäalueelle.

Asumme kerrostalossa ja tiedostin että nyt menee aikaa kuvatessa. Päätin suuri töisimmän kuvauksen järjestää siskoni perheen talon pihassa joten koko leirintäalue sai nimensä heistä- SuviCamping.

Yllättävän paljon meni aikaa suunnitellessa ja kuvatessa koska jokainen tarina piti liittyä toisiinsa ja olla selkeästi tarina ja kuitenkin niin että aina olisi jotain uutta ideaa. Kuvatessa ei välttämättä vielä ollut edes tarinaa mielessä vaan se syntyi samalla kuvatessa.

Auto- ja asuntovaunu, asuntoauto kuvauksista lähdettiin liikkeelle..

Isot kassit tavaraa mukaan ja ajomatkaa reilun 100 kilsan verran tavaroiden kanssa. Kuinkas ollaankaan perille päästyä satoi kaatamalla.
-Apua, tuleekohan tästä mitään. Ajattelin. 4 tunnin päästä oli jo maa vähän kuivunut, joten eikö ulos ja tavaroiden purku. Onneksi assistentit Suvi ja Mimmi olivat siinä kohden suurena apuna, kiitos siitä heille.

Jokaisen vaunun yksityiskohtien kuvaamista ja samaan aikaan miettii miten tarinoida. Ehdinkö ottaa kuvat kaikesta, muistanko mitä suunnittelin mihinkin... Tavaroiden siirtelyä, kuvauskulmien muuttamista...

Kaaosta kerrakseen mutta kuvia sain miljoona otettua.
-Ehkäpä näistä jonkun tarinan saan aikaiseksi. Päätin ja eikun tavaroiden pakkaaminen kassiin ja takaisin kotia kohden. Pari tuntia meni kuvatessa.
Kotona ihastelen kuvia, hyviä tuli ennen kuin katson tarkemmin grillauskuvia. Siellähän ne Ylämaan-Terrieri perheen lapset makaa jalat ojossa lepotuoleilla. En tajunnut tarkistaa kuvien taustoja =(

Ei auta, näillä kuvilla on mentävä. Katsotaan miten onnistuu kuvien käsittely.
Seuraavana oli kuvausta uimarannalla. Pitikin valita päivä että uimaranta oli TÄYNNÄ väkeä-
-No, kai tänne yhdet sylvanit mahtuu muiden sekaan. Päätin.

Ei ole ihan helppoa saada otettua ihmisjoukossa sellaisia kuvia että taustat olisi täydellisiä joka kuvassa. Onneksi näitä huomasin jo paikan päällä tarkistaa että sain muutettua kuvakulmaa. Ja sitten uimakuvauksia- itse valmiina pelastamaan sylvanian eläimet jos virta meinaa viedä.

Eipä silti mitään hätää!

Uiminen onnistuu rautalankaa kieputtamalla jalkaa ja rautalangan toinen pää veden alle hiekkaan kiinni. Ei virta vie mutta tässä kuvassa auringon valo valaisi rautalanka viritykseni. Tämän huomasin vasta kotona.
Uusintakuvaus parin viikon viiveellä. Nyt ei näy rautalankoja mutta ilma ei ollut yhtä aurinkoinen.

Ja oli joku kivenkin vienyt pois. Ei kai se haittaa =)
Ja kun innoissaan kuvaa, niin kotona saa taas huomata että katto vinossa, lettupannu vinossa ja sinitarrat loistaa kuvassa. Koska minä oikein opin että katso AINA taustat kuvassa.

Seuraavaksi kuvauksia oman kerrostalon pihassa. Se oli mukavaa puuhaa, koska sain omien lapsien lisäksi muistakin lapsista kuvaus'seuraa. Kuvaamisen jälkeen yleensä annan omien lapsien leikkiä rekvisiitalla ja niin nytkin sai, niin omat kuin muut lapset.
Välillä kuviss vilahti jalka, välillä käsi.. Onneksi kuvia tulee otettua kymmeniä juurikin näitä hetkiä ajatellen.

Sepi, Marja-Leena ja jalka.

Ja minä vien varmasti tämän.. Tämä oli meidän perheen kuopuksen niin suuri suosikki että se hävisi kuvauksista koko ajan pikkumiehen leikkeihin.
Yleensä pihakuvauksiin lähti 1-2 laatikkoa kuvausrekvisiittaa ja tarvikelaatikko. Sinitarra oli koko kesän suurimpia ystäviäni, sillä sen avulla tuli kiinniteltyä jos mitä paikoilleen kuvauksissa. Muutamassa kuvassa saattaa näkyä pientä sinitarraa mutta koetin kyllä mahdollisimman hyvin saada kaiken piilotettua.

Auringon valo.. Osa kuvista epäonnistui ihan vain tämän vuoksi. Grillausalueen kuva näyttää yhdeltä sekamelska sopalta. Tämänkin tajusin vasta kotona kun oli kaikki purettuna. Ei muuta kuin muutaman uusintakuvan ottaminen edessä. Ne kuvat näyttikin vähän paremmalta sitten.

Tekevälle sattuu. Huoltorakennus tippui maahan ja ovi irtosi. Komiasti sain sen paikoilleen mutta VASTA kotona huomasin että olin laittanut oven väärinpäin. Jokaisessa kuvassa komeilee vessakyltti väärin päin.

Lapset välillä innostui leikkimään ennen kuin ehdin kuvaamaan itse ja silloin oli rekvisiitta saanut uutta järjestelyä.

Niin ja mitä kaikkea jäi sisälle, kun lähti ulos kuvaamaan. Tässäkin kuvassa jäi lusikat sisälle, en palanut hakemaan niitä vaan oltiin sitten ilman. Sepi hakee lusikat laatikosta, eikös vaan?

Kaiken kuvaamisen jälkeen onkin kuvien käsittelyn aika, kuvien yhdistäminen tarinoiksi ja niin, montakos sylvanian families perhettä tässä kuvaus sarjassa olikaan? Aika monta, kaikilla on omat nimet- tässä kohtaa tunnustan että paperille oli pakko kirjoittaa että muistaa kaikkien nimet kun välillä tuli useampien päivien taukoa että pääsi koneelle työstämään tätä tarinaa.
Syksyn flunssa kierre saapui meille moneksi viikoksi ja silloin lapset meni etusijalle. Siitä syystä suvicamping valmistui niin pomppuilen blogiin. Nyt onneksi on tarina kokonaisuudessaan pääblogin puolella.

En voi kuin kiittää kaikkia niitä nukkekotiharrastijia keneltä sain tehtyä ostoja SuviCampingiä varten. Omat taidot ei olisi kaikkeen riittänyt ja nyt sain tehtyä hienoja kuvauksia ja  tarinoita. Toivon että muistin kaikkia kiittää ja jos nimesi puuttuu kiitos listalta se johtuu ainoastaan siitä syystä etten vain muista enää kaikkia hankintojani.

Mieluusti vielä kuulisin onnistuinko luomaan selkeän kokonaisuuden SuviCampingistä? Saako siitä selvää että se oli leirintäalue?

Tässä vielä ihania kuvia isommista rakennuksista mitä Suvicampingillä vilahtaa. Näitä ei pääblogin puolelta taidakkaan löytyä.

MIMMIN TUPA:

URHON TORPPA:

SAUNARAKENNUKSET:

Kiitos kuin jaksoit lukea Suvicamping tarinoinnin <3  <3  <3   <3