Tämä on ollut ihana projekti ja tätä on ollut hauska tehdä. Tarinahan vielä jatkuu ja muutaman päivän ajan saa seurata Sylviankylän tapahtumia taidenäyttelyssä.
Blogin lukijoille tiedoksi että tätä tarinaa on mietitty pitkään ja omasta mielestäni sain tehtyä sen mitä ajattelin. Tämän kevään ajan blogissa on ollut hiljaista koska saimme kuulla että perheemme syntyy syksyllä vauva. Kevät meni pahoinvoinnin kourissa ja enemmän ja vähemmän sairastellessa. Kädet on tulevaisuudessa täynnä neljän lapsen kanssa mutta siitä huolimatta aion jatkaa blogin pitämistä omassa aikataulussa. Tarinoita riittää yhä kerrottavana =)
Tätä projektia tehdessä jälleen kerran huomasin että tää on varmaan se minun juttuni. Taitavien nukkekotiharrastajien tekemien tavaroiden yhdistäminen tarinoilla ja niiden yhdistäminen omaan lempikeräilyyn sylvanian families eläimillä. Tälläkin kertaa levittäydyin keittiön pöydän ääreen rakentelemaan pienten innokkaiden apureiden kanssa jotka olisivat halunneet kanssa päästä maalaamaan pienillä sudeilla tauluihin.
Yleensä kuvaamiset tapahtuvat illalla kun lapset ovat menneet nukkumaan jotta saan rauhassa ajan kanssa kuvattua. Välillä pitää kikkailla valaistuksen kanssa.
Ja tavaraa on rekvisiittana ja välillä ne vaihtuu joten kuvaaminen on välillä yhden kuvan ottamista kerrallaan kun pitää tehdä kuvista muuttuvia. Siinä saattaa vierähtää helpostikin tunti tai kaksi kun oikein joutuu kikkailemaan ja vaihtelemaan tavaroita kuvissa. Tarkoitushan on että kuvissa tarina on liikkuva,
Ja niinkuin meikäläiselle sattuu ja tapahtuu, niin sain puolet kuvista otettua ennenkuin tajusin että pormestarilta puuttuu silmälasit päästä, Ensin ajattelin että teen tarinan niin että pormestari toteaa silmälasien olevan huollossa mutta muotokuvassahan on silmälasit... Ei muuta kuin silmälasien etsintään ja varahahmokin vielä sattui olemaan useamman kilometrin päässä hyvässä hoidossa. Onneksi rillit löytyivät ja pääsi kuvamaan taas uudestaan =)
Kiitos Tuija kalusteista, ne ovat aivan upeita. Kalusteet ovat tilaustyönä tehty ja ovat mielestäni upeita. Itse lisäsin maalijälkiä sinne tänne saadakseni ateljeesta aidomman näköisen. Kiitos Katja maalauksista, ilman niitä tätä tarinaa ei olisi. Kaikki alkoi pormestarin muotokuvasta ja maalauksia tuli lisää taidenäyttelyyn asti. Lisää Katjan ihania maalauksia tulette näkemään seuraavien päivien aikana. Koetan muistaa laittaa kiitoksia tuonne pääblogin puolelle mutta pahoitteluni jos en kaikkia muista nimeltä erikseen kiittää. Itsekin olen tämän kevään myötä koettanut opetella tekemään pikku juttuja mutta vielä on pitkä,pitkä matka siihen että minä oppisin tekemään kalusteita saati maalaamaan maalauksia. Siitä syystä on ollut ilo tutustua nukkekotiharrastajiin ja saada heiltä uusia ideoita tarinoihin hankintojen myötä.
Tästä syystä Sylviankylässä aina sattuu ja tapahtuu kaikenlaista =)
Lukemisen iloa ja aurinkoista kesää kaikille!!!
